VALMENTAJAESITTELY
SAMI PERÄMÄKI
Valmentaja
​
Minä olen 45-vuotias kolmen lapsen isä. Elämäni pyörii yritykseni pyörittämisessä ja jotain liikuntaa harrastaessa.
Omassa nuoruudessani harrastin painia n. 10 vuotta ja edustin Lapuan Virkiää. Muutamia mitaleita poikien SM- kisoista kotiin tuomisena.
Nyt omien poikien innostuessa painista, ajattelin aloitella samalla valmennushommat.
Eihän sitä pysty pelkästään sivusta seuraamaan.
Koitan tuoda oman osaamiseni ja kokemukseni varsinkin kreikkalais- roomalaisen painityylin eri tekniikoista.
WENCHE SUVIANNE LASANEN
Hei!
Olen nuorena paininut ja ollut apuvalmentajana Oulun Pyrinnössä,
Sittemmin innostunut painiin omien lasten myötä uudelleen eri seuroissa.
Olen toiminut valmentajana, huoltajana ja tuomarina useamman vuoden.
Omat tavoitteet on olla hyvä ja innostava valmentaja ja saada jokainen lapsi kehittymään omalla tasollaan.
Pidän painia kilpaurheiluna joten valmennustapani on eteenpäin vievä ja kehitykseen innostava.
Toisaalta uskon myös vahvasti siihen, että lapsi voi harjoitella hyvin ja "kovaa" vaikka ei kilpailisikaan. Itseään voi aina kehittää vaikka ei kilpailisi muiden kanssa.
Vaikka paini on yksilölaji, niin me olemme silti joukkue, joka harjoittelee, leikkii ja pitää hauskaa yhdessä.
Kierrämme yhdessä lukuisia kilpailuja ja leirejä vuodessa. Toiminta on aktiivista,
Ruotsissa asti käydään kisoissa ja Virossakin on tullut vierailtua.
Tervetuloa mukaan joukkeeseen :)
TOMI ANTTILA
Kolmen pojan isä Kempeleestä.
Kamppailulajit ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja nuorena olen pelannut myös jääkiekkoa. Olen harrastanut vielä aikuisiällä lukkopainia ja thainyrkkeilyä. Metsästys ja luonnossa liikkuminen on myös tärkeä osa elämääni.
Mukava päästä touhuamaan junioreiden kanssa urheilun kuninkuuslajin parissa
SONJA JUNNILA
Hei, Oon Sonja.
Kun meidän kohta 7-vuotias esikoinen oli vauva, hää vänkäsi vaipanvaihdossa niin kovasti vastaan, että totesin pojasta varmaan tulevan painija...
Mun oma urheilu- ja liikuntatausta käsittää lapsena ja nuorena harrastetun abaut kaiken -paitsi painin- aina baletista kilpauinnin kautta "leipälaji"pesikseen, jota aikanaan valmensin ja tuomaroin. Iän karttuessa pääpaino urheilussa on siirtynyt enempi sinne penkkiurheilun ja hyötyliikunnan puolelle..
Vuoden 2021 syksyllä sain sitten ensikosketuksen painiin, kun perheemme nuorimies asteli ekoihin Lakepan reeneihin. Siitä hetkestä asti painiin on tehty tuttavuutta into piukeana yhä enemmän, välillä ihan koko perheen voimin!!
SUVI KERÄNEN
Hei,
olen Suvi Keränen.
Aloitin lasten painiharrastuksen myötä LakePalla valmentajaharjoittelijana nyt syksyllä -22.
Omasta urheilutaustastani sen verran, että olen aloittanut sekä yleisurheilun, että telinevoimistelun noin 7-vuotiaana ja ne kulkivatkin mukana muutaman vuoden. Kunnes oli aika keskittyä jompaan kumpaan lajiin perusteellisesti ja alkaa kilpailemaan.
Yleisurheilu vei voiton ja olinkin Oulun Pyrinnössä kilpaurheilijana 10 vuotta (lajeina lähinnä pika-ja aitamatkat). 17- vuotiaana loukkaantuminen johti lopettamiseen, jonka jälkeen valmensin junnuja parin vuoden ajan.
Nyt sitten omien lapsien mukana olen intoutunut uudestaan perehtymään liikuntaan ja tarkemmin painiin. Joten innokkaana mukana sekä reeneissä, että kisoissa aina kun kynnelle kykenee.
JARMO HOKKANEN
Mie olen Hokkasen Jarmo, Tupoksesta. Harrastuksiini kuuluu: kuntosalilla käynti ja uutena harrastuksena, painonnosto.
Olen hurjassa nuoruudessa harrastanut voimanostoa. SM- kisoissakin tuli käytyä.
Työskentelen autokorjaamossa työnjohtajana/asentajana.
Oman tytön paini harrastus toi lajin pariin v. 2016.
Toimin paini hommissa tuomarina. Kävin tuomari kurssin syksyllä 2019, joka toi aivan uudenlaisen näkökulman painiin ja herätti entistä suurempaa mielenkiintoa perehtyä lajiin.
Oohhan kunnolla tai vihellän pelin poikki.
MARKO HANNUNIEMI
Olen kolmen pojan isä Limingasta.
Kun esikoiseni innostui painimisesta, tuli seurattua molskin reunalta harjoituksia. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että voisi tulla itsekin mukaan. Nyt nuoremmatkin pojat haluaisivat jo painimaan ja pääsevät kyllä, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja.
Nuorempana harrastin itsekin monenlaisia kamppailulajeja mm. thai- ja potkunyrkkeilyä ja myös lukkopainia sekä brasilialaista jiu-jitsua.
Harjoituksissa pitää olla mukavaa ja meillä onkin hyvä porukka. Joskus tietenkin on huono päivä tai treenatessa jokin menee pieleen, mutta pääosin pitää olla kivaa. Silloin lapset viihtyvät lajin parissa.
MIIA LAHDENPERÄ
Lujasti lempeä lajiin hurahtanut painiäiti Limingasta.Â
Kuin sattuman kaupalla poikamme löysi paini harrastuksen ja jo ensikosketuksesta molskiin olimme aivan myytyjä.Â
Meidän porukka on aivan huippu ja se motivoi myös minut sohvaperunat, aluksi vain molskin reunalle seurailemaan, mutta myöhemmin myös sinne liikkumaan.Â
On upea seurata lasten riemua ja auttaa heitä eteenpäin ja kaiksta palkitsevinta on tietty se kun oppii vihdoin jotain uutta mitä on harjoiteltu.Â
Omassa lapsuudessa olen harrastellut vähä kaiken laista laidasta laitaan, mutta intohimo ei herännyt pidemmäksi aikaa oikein mihinkään. Mutta nyt on intoa opetella lasten kanssa molskilla painin alkeita.Â
Hyödynnän omaa ammattitaitoani liikuttaessani lapsia lapsilähtöisesti ja positiivista pedagogiikkaa käyttäen.
Ammattini kautta minulla on valmiudet  ja kokemusta toimia  myös erityislasten kuten diabeetikkoiden kanssa.
Innostan lapsia harjoituksiin tekemällä niitä myös itse, joka monesti on lapsista mukavinta, kun en minäkään niitä aina osaa.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisena hyödynnän tietotaitoani aina yksilöllisesti lapsiin.Â
Huolto ja kannustus joukoissa olen ehtinyt jo kiertää useammat kisat.
Minulla on halua kehittää itseäni sekä toimintaamme.Â
Meillä otetaan kaikki avosylin vastaan sellaisena kuin olet.